Nyt riittää – miten (työpaikka)kiusaaminen loppuu?

Onko työyhteisössäsi totuudenpuhuja?

Olin taannoin mukavissa juhlissa. Juhlia isännöi mukava pariskunta, joka huomioi vieraansa ja sai kaikki viihtymään. Hyvää ruokaa ja laadukkaita juotavia. Kerta kaikkiaan miellyttävä tapa aloittaa viikonloppu.

Päädyin juttusille minulle entuudestaan tuntemattoman naisen kanssa. Puhuimme niin kuin toisilleen vieraat puhuvat: kiva ilma tänään pitkästä aikaa, minkäikäiset lapset sinulla olikaan, onko hiihtolomasuunnitelmia. Jossain vaiheessa nainen kysyi, mistä olin hankkinut housuni. Hän kertoi itsellään olleen samanlaiset, mutta näyttäneensä mielestään niissä pullealta. Sitten hän nojautui minua kohden luottamuksellisesti ja sanoi: ”Vaikka pakko sanoa, että sinä näytät aika anorektiselta”.

Totuuden torvet ovat kuitenkin vilpittömän kummissaan, jos kerrot että hänen sanomisensa tuntuu pahalta.

Oletko tavannut totuudenpuhujia? He ovat oma erityinen ihmislajinsa, jotka katsovat oikeudekseen puhua ajatuksiaan suodattamatta, koska ne ovat ”totta”. Usein nämä totuudet pudotellaan vastaanottajan syliin keskellä vuorovaikutustilanteita, jotka yleisesti tulkittaisiin neutraaleiksi tai jopa turvallisiksi. Totuudenpuhujat loukkaantuvat, jos heille vastaa samalla mitalla. Loukkaantuneena pohdin, jospa olisinkin vastannut: ”Kieltämättä vaikea kuvitella sinua tämänkaltaisessa asussa. Hyvä päätös luopua näistä housuista.” Totuuden torvet ovat kuitenkin vilpittömän kummissaan, jos kerrot että hänen sanomisensa tuntuu pahalta. Hänhän tarkoitti hyvää puhumalla TOTTA. Usein nämä totuudenpuhujat ovat saavuttaneet yhteisössään aseman, jossa kukaan ei tohdi asettua heitä vastaan, sillä taitavalla verbaliikalla sekä toisia arvottavalla, usein aliarvioivalla kärjekkyydellään he hallitsevat vuorovaikutustilanteita ja usein myös ilmapiiriä esimerkiksi työyhteisöissä. Heillä on myös usein mielipide kaikkeen, eivätkä he todellakaan pidä kynttilää vakan alla. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että itse asiassa he ovat kiusaajia, ilmapiirin myrkyttäjiä ja erityisen vaarallisia heille, joilla on taustallaan vaikka koulukiusaamista tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa jo entuudestaan. Ennen kaikkea he ovat yhteishengen ja myönteisen kohtaamisen arkkivihollisia.

Suurin osa meistä on saanut kotikasvatuksen, jossa toista ei lyödä avokämmenellä yhteisen hilpeän hetken päätteeksi. Kun kohtaamme yllättäen ilkeyttä, kohtuuttomuutta tai ala-arvoista käytöstä, todella harva meistä pysyy toimintakykyisenä ja voi vastata siihen asiaan kuuluvasti, aikuisuutensa säilyttäen. Siihen totuudenpuhujien valta-asema liittyykin. He tempovat verbaalisia yläkoukkuja tilanteissa, joissa olemme täydellisen valmistautumattomia iskuun. Pian toki opimme heidän tyylinsä, ja kehitämme siihen liittyviä strategioita. Osa meistä alkaa vältellä, ja hakee kahvinsa korvat luimussa takaisin työpisteelleen hiipparoiden. Osa liittyy totuudenpuhujiin, sillä alamaisilleen nämä totuudenpuhujat ovat enimmäkseen armollisia, kunhan he eivät väitä vastaan. Esimiehelle nämä totuudenpuhujat ovat valvepainajainen, sillä heidän johtamisensa on miinakentällä kuivauintia. Totuudenpuhujat (eli työpaikkakiusaajat) voi pysäyttää vain yhteinen päätös – nyt riittää.

Paras keino torjua työpaikkakiusaamistaon ennaltaehkäisy.

Työpaikkakiusaaminen mielletään usein johonkin henkilöön kohdistuvaksi tai kahden ihmisen väliseksi ristiriidaksi. Sen ilmenemismuoto voi olla toki kahdenvälinen, mutta kysymyksessä on silti aina koko työyhteisöä koskettava ongelma. Kaikki meistä ovat vastuussa sen pysäyttämisestä. Voi tuntua rajulta verrata työpaikalla ilmenevää ilkeää puhetta tai jonkun ulos jättämistä parisuhdeväkivaltaan, mutta kyse on saman ilmiön ympärillä olevasta asiasta. Emme puutu toiseen kohdistuvaan väkivaltaan, koska ajattelemme sen olevan ”yksityisasia”. Vai ajattelemmeko? Pelkäämmekö sittenkin, että jos otamme asian esiin, tilanne vain pahenee? Ehkä saamme itse turpaan? Joudumme todistajiksi?

Paras keino torjua työpaikkakiusaamistaon ennaltaehkäisy. Tämä taas tapahtuu sopimalla etukäteen toimintatavat tilanteisiin, jossa koetaan epävarmuutta tai suoranaista uhkaa, vaikeita tunteita tai loukkaantumista. Kysyn usein asiakasyrityksiltä, onko heillä suunnitelmaa konfliktien selvittelyyn tai loukkaantumisten käsittelyyn. Saan epäuskoisia katseita – kyllä kai aikuiset tietävät, miten työpaikalla käyttäydytään. Moisen ohjelman lanseeraus provosoi vain lisää pahaa verta. Meillä on kyllä 74 häiriötilannesuunnitelmaa ja harjoittelemme poistumista tulipalon varalta pari kertaa vuodessa. Mutta monessako tulipalossa sinä olet ollut? Entä montako kertaa tilanteessa, jossa työyhteisön toimintakyky on alentunut sen vuoksi, että ihmiset (edes me aikuiset) emme nyt vain aina halua, osaa tai jaksa käyttäytyä ihmisiksi.

Usein valmennusta tai työnohjausta pyydetään silloin, kun olisi jo sovittelun aika, ja sovittelua silloin kun puolet porukasta on sairauslomalla ja toinen puoli on muuten vain jalka ovenraossa. 

Suunnitelma tai sopimus antaa meille selkäruodon, johon voimme nojautua ja sanoa: ”Haluan että juttelemme ilmapiiristämme”. Sen turvin voimme myös sanoa: ”Jäin miettimään sitä mitä sanoit eilen ja haluaisin palata siihen”. Toisinaan rohkein teko on pyytää apua ulkopuolelta. Usein valmennusta tai työnohjausta pyydetään silloin, kun olisi jo sovittelun aika, ja sovittelua silloin kun puolet porukasta on sairauslomalla ja toinen puoli on muuten vain jalka ovenraossa. Konfliktin käsittelystä tulisi sopia silloin kun homma toimii. Poistumistakaan ei aleta harjoitella savun jo tulviessa työhuoneeseen.

Viisi vinkkiä työpaikan konfliktien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon

  1. Sopikaa yhteisistä pelisäännöistä. Unohtakaa ajatus aikuismaisen käytöksen itsestäänselvyydestä ja varautukaa siihen, että inhimillisissä kohtaamisissa syntyy aina väärinymmärryksiä ja loukkaantumista.
  2. Laittakaa yhdessä stoppi kaikelle ilmapiiriä myrkyttävälle. ”Totuudenpuhujatkin” vaikenevat, kun eivät saa valtaa toiminnallaan. Älkää pelätkö tarttua asioihin! Esimies on velvollinen huolehtimaan omalta osaltaan työpaikan terveellisyydestä, mutta siihen ei voi puuttua mitä ei tiedä.
  3. Miettikää yhdessä etukäteen, miten pahastumiset, loukkaantumiset ja mieltä hiertävät asiat otetaan puheeksi. Kirjatkaa ylös toimintamalliksi! Konfliktin käsittely voi parhaimmillaan olla tärkeä oppimiskokemus koko työyhteisölle
  4. Tilanteen käsittelyssä kannattaa muistaa oma vastuu. Toisen kokemusta voi aina pahoitella, vaikka ei ihan tavoittaisikaan loukkaantumisen syytä. Mikäli toinen kertoo toimintasi aiheuttaneen hänelle pahaa mieltä, kannattaa varoa nk. tuplaloukkaantumista. ”Nyt kyllä loukkaannuin, noinko tulkitsit minua”.
  5. Konfliktikompetenssi rakennetaan hyvinä päivinä. Kehukaa ja kiittäkää toisianne, pyytäkää ja tarjotkaa apua auliisti. Toisten huomiointi on kaikkien oikeus

Mirva Maine

Toimitusjohtaja, Business coach, Työnohjaaja, perheterapeutti