Tämä kevät on merkinnyt itselleni paljon muutoksia.
Päätin lopettaa ainaisen airbnb-elämän reissutöissä ja hankin itselleni asunnon pääkaupunkiseudulta. Harvinaisen pitkän harkinnan jälkeen päädyin myös päivittämään autoilun kokonaan sähköiseen versioon, ja menin hankinnassani syvään päähän. Autostani ei mekaanisia hallintalaitteita löydy kaasua ja jarrua sekä vilkkua lukuun ottamatta. Myös saman merkin valinneet vastaantulijat ovat alkaneet moikkailla, josta päättelin että olen paitsi ostanut auton, jonka käyttämisen opettelu oli suunnilleen kuin olisi siirtynyt NMT-puhelimesta suoraan viimeisimpään iPhonen versioon, olen myös tietämättäni liittynyt johonkin musk-lahkoon.
Sähköpostiini tulvii nyt jatkuvasti sovelluksia, joita pitäisi ottaa käyttöön. Uudessa kodissa on tietenkin digitaalinen sisäänpääsy, ja kaikki kommunikointi isännöitsijän, rakennuttajan ja jopa talonmiehen kanssa tapahtuu erilaisissa apeissa. Saunavuoron varaaminen tai autopaikan sähköominaisuuden aktivointi sujuu kätevästi – missäpä muualla kuin sovelluksissa. Kaipaan enää sovellusten metasovellusta, jotta minun ei tarvitsisi tukkia puhelimeni näyttöä kymmenillä sovelluksilla ja arvailla niiden grafiikasta, mikä olikaan mikä.
Sen sijaan työelämän kehittämisessä en ole havainnut samaa intoa digitalisaatioon. Missä viipyvät työntekijäkokemuksia boostaavat sovellukset? Monessako työpaikassa esim. jatkuvan parantamisen mallinnus on digitalisoitu? Milloin työnantajat heräävät seuraamaan ihmisten fysiologista ja psyykkistä kuormittumista ja säätävät työtehtäviä tai vaikka työaikaa sen perusteella? Tuntuu, että työelämän kokonaisvaltainen kehittäminen ei kiinnosta ketään, paitsi ehkä tutkijoita. Kuitenkin sovellusten ja digitalisaation parempi ja laadukas hyödyntäminen voisivat tuoda valtavaa hyötyä juuri siinä, mikä on usealle yritykselle ja organisaatiolle kriittinen menestystekijä – human resource.
Varsinkin meillä Suomessa työelämä on insinöörien ja kauppatieteilijöiden johtamaa, eikä siinä mitään! Arvokkaita viitekehyksiä ja tieteellisiä orientaatioita asioiden toimintaan ja markkinatalousvetoiseen ajatteluun, totta kai! Mutta huomaan kaipaavani enemmän dialogiaa työelämään, joka muodostuu sekä inhimillistä toimintaa ymmärtävien asiantuntijoiden että tekoälyä ja innovatiivisia teknologisia ratkaisuja hyödyntävien vuoropuhelusta perinteisen johtamisjargonin lisäksi. Ehkä silloin Chat GPT:n kaltaiset tekoälybotit eivät kauhistuttaisi meitä niin paljon emmekä tuomitsisi niitä, vaan ottaisimme ne haltuun ennen kuin ne alkavat hallita meitä.
Ihmisen muutoskyky on rajallinen, ja siksi onkin tärkeää muistaa, että holtiton ja suunnittelematon siirtyminen uuteen on aina valtava kuormitustekijä niin yksilölle kuin riski organisaatiolle. Olemme myös erilaisia sen suhteen, miten otamme vastaan muutoksia ja innostumme niistä. Toisinaan hieman hämmästelen sen skaalan laajuutta, millä näitä muutoksia toteutetaan. Hyvä esimerkki on vaikka hyvinvointialueille siirtyminen. Eri alueille jätettiin valtavasti päätäntävaltaa sen suhteen, missä tahdissa esim. ohjelmistoja otettiin käyttöön tai vaikka sähköpostin ja kalenterin siirtoja tehtiin. On alueita, joissa työntekijöille annettiin puoli vuotta siirtymäaikaa sähköpostin ohjaamiseen uuteen osoitteeseen, vaikka tiedossa varmaan on, että tämä aiheuttaa valtavan määrän sekaannusta, hukkatyötä ja saattaa jopa vaarantaa asiakkaan saaman palvelun. Toinen ääripää on tilanne, jossa ilman perehdytystä ja pienellä ilmoitusvaroajalla estetään pääsy vanhaan järjestelmään ja katsotaan miten ihmiset oppivat ”uimaan jääkylmässä vedessä”.
Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki järjestelmät ovat (ainakin toistaiseksi!) otettu käyttöön ihmisten päätöksellä. Kuormittuneessa mielentilassa ei myöskään ole tilaa asioinnille botin kanssa, joka hokee ”en ymmärrä kysymystä, voitko toistaa”. Digitaalinen fiksu siirtymä edellyttää alussa varsin voimallista panostusta inhimilliseen tukeen, joka on valitettavasti kuvatussa hyvinvointialueille siirtymisessä ja monessa muutoksessa unohtunut. Työnantaja ja organisaatio voi pakottaa ihmiset ”yön yli” -toiminnan muutokseen, mutta taitava organisaatio miehittää hetkeksi palvelukeskukset ja help deskin moninkertaisesti ja vauhdittaa näin siirtymää älykkääseen toimintatapaan, jossa inhimillinen kapasiteetti ja äärimmäinen laskentateho lyövät kättä paremman, inhimillisen, ekologisen ja tuottavan tulevaisuuden puolesta!
