Kun lähestyin kestävien tavoitteiden ja itsensä johtamisen aihetta, mietin, miten itsestään selvästä aiheesta on lopulta kyse, ja miten hankalaksi me olemme tehneet tämän itsellemme. Me tiedämme teoriassa, miten kannattaisi toimia. Me tiedämme minkälaiset tavoitteet toimivat, tiedämme miten edetä, ainakin jossain määrin, tiedämme ehkä missä haluaisimme olla – tai missä emme ainakaan haluaisi. Me tiedämme, että itsensä johtaminen on olennaista, me teemme listoja ja listoja listoista, lataamme applikaatioita joihin voi laittaa erivärisiä taskeja, teemme vuosikelloja, haalimme kauniita vihkosia ja värikyniä, ja silti löydämme itsemme miettimästä, että mikään ei muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan.
Joten mistä kiikastaa? Puuttuuko motivaatio, ovatko tavoitteet liian epämääräisiä, unohdammeko me ottaa huomioon vallitseva maailmantilanne ja sen vaikutus yleiseen jaksamiseen, onko ensi maanantai sittenkin väärä päivä aloittaa kaikki alusta?
Miten omat arvot näkyvät meidän päivittäisissä valinnoissamme? Sillä valinnoistahan se on kiinni, itsensä johtaminen ja tavoitteisiin pääsy. Me teemme valintoja jatkuvasti, ja laiska – tai tehokkaasti optimoiva – mielemme hyödyntää pikavalintoja aina kun mahdollista. Meillä on rutiineja, jotka säästävät aikaa ja tehoja, ja meillä on uskomuksia, jotka, no, aiheesta ja uskomuksesta riippuen joko edesauttavat toimintaamme tai eivät. ”Olen parhaimmillani paineen alla” ja ”en ole koskaan osannut rauhoittua” ja ”olen liian kankea venyttelemään”, kuulostaako tutulta? Itsensä johtamiseen sisältyy vahvasti omien uskomusten tarkastelu ja tarvittaessa muuttaminen – peilataan mikä toimii ja mikä ei, ja mietitään millä toimenpiteillä päästäisiin toivottuun määränpäähän.
Millainen sitten on hyvä tavoite? Sellainen, jossa tiedät aina seuraavan askeleesi. Tarpeeksi konkreettinen, tarpeeksi yksityiskohtainen, selkeästi sanoitettu. Olet ehkä kuullut SMART-tavoitteista? Selkeästi määritelty, mitattavissa, aikaan sidottu, realistinen, tavoittelemisen arvoinen. Käydään ne läpi esimerkin kautta.
- Selkeästi määritelty. ”Haluan palautua paremmin”, ”haluan syödä terveellisemmin”, ”haluan jaksaa paremmin” – miten saisit näistä konkreettisemman? Haluan palautua paremmin – mitä se vaatii, mitä palautuminen sinulle merkitsee? Unta, lempeää liikettä, säännöllistä treeniä? Miten saisit muotoiltua tavoitteen niin, että se tukisi palautumistasi ja olisi selkeästi seurattavissa?
- Mitattavissa. Jatketaan palautumistavoitteella ja päätämme, että palautuminen itselle tässä kohtaa tarkoittaa lempeää liikettä. Tavoite menisi jokseenkin niin, että haluan tarjota keholleni lempeää liikettä – mutta miten se mitataan? Helposti tässä ylisuorittaja ottaa vallan. ”Aion liikkua joka aamu heti herätessäni,” paitsi ettei sitten viikon päästä enää jaksakaan. ”Aion liikkua tunnin päivässä” – mutta se tunti on pois jostain muusta päivään kuuluvasta. Mikä olisi sellainen mittari, jossa olisi lähes mahdoton epäonnistua? Tarpeeksi pieni, tarpeeksi vaatimaton, ja silti säännöllisyydessään vaikuttava? ”Aion tarjota keholleni lempeää liikettä vartin päivässä.” Joka päivä? ”Aion tarjoa keholleni lempeää liikettä vartin päivässä viitenä päivänä viikossa.” Noin, saimme mitattavuutta mutta myös joustovaraa. Ja nyt te, jotka mietitte ”vartti liikuntaa päivässä, eihän se mitään tee”, muistetaan että a) tämä on esimerkkitavoite, b) kyllä se tekee, ja c) tästä päästäänkin nätisti SMARTin seuraavaan kohtaan.
- Aikaan sidottu. Jos päämäärämme on edelleen parempi palautuminen ja päätämme ensimmäisenä askeleena lisätä liikutteluhetkiä arkeen, voidaan päättää että teemme tätä tietyn ajan – esimerkiksi neljä tai kuusi viikkoa; tässä ajassa tekemisestä ehtii sopivalla toistolla tulla tapa, ja ehkä huomaamme vartin riittävän mainiosti, tai vartin venyvän huomaamatta puoleksi tunniksi tai tunniksi. Eli nyt tavoitteenamme on ”Seuraavan kuuden viikon ajan, tarjoan keholleni lempeää liikettä vartin päivässä, viitenä päivänä viikossa.” Selkeämpi kuin alkuperäinen ”Haluaisin palautua paremmin”, vai mitä?
- Realistinen. Tavoitteemme on nyt sanoitettu, mutta onko se realistinen? Jos mietit tätä prosessia oman tavoitteen kannalta, onko tavoitteesi toteutettavissa? Onko se tarpeeksi pieni, tarpeeksi selkeä? Dream big ja tähtää korkeammalle -maailmassa me lähdemme helposti asettamaan tavoitteet pilviin. Kestävä tavoite on kuitenkin eri asia kuin suuri unelma. Kestävä tavoite ohjaa sinua kohti suurta unelmaasi – oli se sitten mielekkäämpi arki, palkitsevampi työ, siistimpi koti, seikkailevampi elämä, mutta näitä kestäviä tavoitteita osuu matkalle monen monta. Osa toteutuu sellaisenaan, osan joudut miettimään uusiksi, osan kohdalla ehkä huomaat, että arvomaailmasi onkin muuttunut ja mietit joitain reittejä uusiksi – se kaikki kuuluu asiaan. Joten kyllä, vastoin kaikkia trendejä, kannustan sinua pieniin tavoitteisiin. Sellaisiin, joissa tiedät tarkkaan mitä tehdä, tiedät milloin tavoite on saavutettu ja voit sen jälkeen asettaa seuraavan. Realismiin (ja hyvään itsensä johtamiseen) kuuluu myös tilannearvio sekä strategia epäonnistumisten varalle. Ensinnäkin, onko sinulla resursseja muutokseen juuri nyt? Onko resursseja uuteen, vai kannattaisiko mieluummin miettiä joistain kuluttavista tavoista irtipäästämistä ensimmäiseksi tavoitteeksi? Entä jos epäonnistut? Entä sitten?
- Tavoittelemisen arvoinen – onko tavoitteesi sellainen SINULLE? Perustuuko se omiin arvoihisi, omiin toiveisiisi, oletko valmis tekemään töitä sen eteen? Mistä löydät motivaation, miten ylläpidät sitä?
Kenties keksit montakin SMART-mallin mukaista fiksua ja kestävää tavoitetta, ehkä tästä innostuneena olet pian laittamassa koko arkeasi uusiksi hienosti määritellyillä tavoitteilla. Älä. Tullaan takaisin tavoitteen realismiin, ajan ja resurssien rajallisuuteen. Jos keksit tässä heti viisi tavoitetta elämäsi eri osa-alueille, päätä minkä toteutat ensimmäisenä. Se voi tuntua haastavalta, epäreilulta ja ärsyttävältä, mutta päätä silti. Jos halusit fiksata ruokavalion, lisätä liikuntaa, parantaa unen laatua ja lukea enemmän kirjoja, hienoa, mutta päätä YKSI, mistä aloitat, ja keskity siihen. Ensinnäkin, yksi selkeä tavoite pysyy paremmin mielessä, ja toisekseen – kun parannat yhtä elämäsi osa-aluetta, muutkin paranee. Luota siihen. Valitse yksi, keskity siihen tarvittava aika, ota tilannekatsaus vaikka kuukauden tai parin välein – vie itsesi syömään tai kivalle retkelle, istahda sen kauniin vihkon ja värikynien ääreen, käy läpi tähänastiset saavutuksesi ja onnistumisesi, ja arvioi, mihin kannattaa fokusoitua seuraavaksi.
Samalla kun harjoittelemme, sillä harjoitteluahan tämä usein on, itsemme johtamista kohti konkreettisia tavoitteita ja muutoksia, opimme lisää omista rajoista, omista toimintatavoista ja vahvuuksista. Kun tavoitteiden mittarit ja askeleet on asetettu fiksusti tai kestävästi, vastoinkäymisetkin opettavat pelkän lannistamisen sijaan. Mitä helpommaksi teet onnistumisen itsellesi, sitä helpommin onnistut.
