Aamun Digihesarissa on mielenkiintoinen otsikko. Luonnollisesti klikkisellainen, johon valitettavasti muuten laadukas valtakuntamme ykkösmediakin on lipunut. Ennen kun avaan juttua, huomaan jo miettiväni itsekeskeisesti – olenko itse suosittu ihminen?
Muutama tuhat someseuraajaa? Kaikki mistään mitään tietävät ymmärtävät, ettei tämä kerro suosiostani vaan aktiivisuudestani sosiaalisessa mediassa. Entä ammatillisesti? Valmentajana kalenterini on jatkuvasti täynnä, joten ehkä se on merkki siitä, että osaan työni. Ihmisenä sekään ei taida vielä riittää. Lopulta päättelen, että riittävää suosiota nautin ainakin lasteni ja lastenlasten parissa, jotka ovat elämässäni aktiivisesti läsnä. Myös rakkaita ja tärkeitä ystäviä on, joten se riittäköön suosioni mitaksi. Mutta mikä se salainen taito on?
Sehän on luonnollisesti kyky olla aktiivisesti vuorovaikutuksessa niin, että saa toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja kiinnostavaksi. Artikkelissa annetaan vinkkejä siitä, miten taitavasti valituilla kysymyksillä tämä onnistuu. Oleellista on keskittyä keskustelukumppaniin ja tehdä heille kysymyksiä, sen sijaan että kiirehtii kertomaan omia näkemyksiään. Tämä on meille monille luontaisesti vaikeaa, sillä on lajityypillistä miettiä itseään ensin, niin kuin vaikka allekirjoittanut otsikon lukiessaan. Taitava keskustelemisen tapa on asia, jota pitää opetella ja harjoitella.
Valmennuksissa kysyn usein ryhmältä, miten kommunikaatio heillä toimii? Millaisia rooleja ryhmässä on puhumiseen ja kuunteluun liittyen? Ajaudumme helposti autopilotille vuorovaikutuksen laadussa ja tavoissa. Äänekkäät ja nopeat hoitavat puhumisen ja samalla hallitsevat ajattelullaan. Hitaammat jäävät ja jättäytyvät sivuun. Samalla menetetään valtava kapasiteetti. Tarvitaan vuorovaikutuksen vallankumous, jossa kaikki tutkivat omaa tapaansa liittyä ja kommunikoida.
Monimutkaisten ja vaativien asioiden tietämistä ja taitamista korostavassa maailmassamme puhe vuorovaikutuksen laadun merkityksestä voi tuntua humanistien höpinältä. Kaikkihan osaavat puhua! Tieto on valtaa! Dialogisuudessa on kuitenkin kyse perimmältään siitä, että hyväksymme jokaisen vuorovaikutustilanteen mahdollisuutena oppia maailmasta vähän lisää, yhdessä. Inhimillisissä kohtaamisissa rakennetaan isoja asioita. Kyselemisen oheen tarvitaan ehkä vieläkin tärkeämpi taito: kuunteleminen. Suurinta viisautta edustaa se, joka malttaa asettua kuuntelemaan muiden näkemyksiä ja antaa niiden vaikuttaa itseensä.
Kuuluisa kielitieteilijä ja dialogismin isä Mihail Bahtin on todennut, että meissä heräävä vastaus sammuttaa toisen pohdintaa. Tällä viitataan siihen, että olemme myös todella kehollisia olentoja. Keskustelukumppanimme aistii liikehdinnästämme ja vaikkapa kasvojemme eleistä, että meillä on jokin mielestämme mahtava ajatus, jonka haluamme sanoa ääneen, ja alkaa tietoisesti jarruttaa omaa puhettaan. Samalla tämä on osoitus mahtavasta yhteen kytkeytymisen mahdollisuudesta.
Jos siis haluat olla suosittu ja viisaampi, asetu kuulolle. Kytkeydy siihen mitä kuulet. ”Kuulinko oikein” ja ”ymmärsinkö oikein”- alkuiset lauseet ovat yhteyttä vahvistavia ja m-kysymykset ovat parhaita, sillä ne lisäävät toisen ajattelua. Mitä ajattelet tästä? Millaisena koet tämän? Miten toimisit tässä? Ihmiset myös arvostavat sitä, että kysyt heidän neuvoaan. Ainahan sitä ei tarvitse silti noudattaa. Toimimalla näin, huomaat ehkä myös oman onnellisuutesi lisääntyneen – enää ei tarvitsekaan olla huolissaan siitä, miten suosittu tai taitava on. Dialogisuus alkaa kannatella ja opit koko ajan lisää. Lopun elämääsi.
