JujuWorks onnittelee nimikkopelaajaansa Kansas City Chiefs:in laitahyökkääjää JuJu Smith-Schusteria Super Bowl LVII:n voitosta.
Super Bowl on maailman seuratuin yksittäinen urheilutapahtuma, jota yksin Yhdysvalloissa seuraa 100 miljoonaa ihmistä suorassa lähetyksessä. Suurimmalle osalle pelaajista tämä on once in a lifetime -mahdollisuus päästä historian kirjoihin, joten ”työelämän paineet” ovat pelissä taatusti läsnä.
Uutisista näemme parhaimmat yksilösuoritukset, mutta totuus on, että kaikkien näiden takana on aukoton ja erittäin pitkälle viety tiimityö. JuJulle ei tule heittoja, jollei pelinrakentaja Patrick Mahomes pääse niitä heittämään. Tämä taas onnistuu vain hyökkäyksen linjan suojatessa häntä päälle rynniviltä puolustajilta. Laitahyökkääjät yhdessä juoksevat kuvioitaan siten, että yksi heistä olisi hetken vapaa puolustajista vastaanottamaan heiton.
Tuo yksittäinen peli on vaatinut useamman joukkueen sisäisen tiimin yhteistyön. Valmennustiimi on rakentanut hyökkäyksen pelikirjan omien pelaajien vahvuuksien mukaan. Näitä sitten muokataan ja sovitetaan vastustajan mukaan – sekä omat, että vastustajan pelit on analysoitu hyvin tarkkaan kauden aikana scout -tiimien toimesta. Kauden aikana ja itse pelissä huoltotiimit pitävät huolta niin pelaajista, kuin varusteiden ja taustakoneiston toimivuudesta. Tässä näyttäytyy Team of teams -malli parhaimmillaan, eli useiden eri alojen tiimit toimivat saumattomasti keskenään, yhteisen tavoitteen eteen.
Mitä meillä ”tavallisessa” työelämässä olisi opittavaa jenkkifutiksesta? Paljon.
Jenkkifutiksessa kisataan siitä, kummalla joukkueella on parempi jaettu tilannetaju. Jaettu tilannetaju tarkoittaa yhteistä ymmärrystä tilanteesta ja tulevasta tehtävästä. Miten hyvin tiimi tietää mitä minä olen tekemässä ja miten hyvin minä tiedän mitä muut tiimissä tekevät.
Miten jaettu tilannetaju käytännössä luodaan pelissä? Jenkkifutis on tässä oppikirjaesimerkki. Tulevan yrityksen tavoite on helposti nähtävissä kenttätilanteesta. Montako jaardia pitää edetä, jotta saadaan seuraavat neljä yritystä? Montako jaardia pitää edetä, jotta saadaan pisteitä? Isossa kuvassa: ollaanko johdossa (pienennetään riskiä, kulutetaan kelloa) vai takamatkalla? Millä tavalla olosuhteet, kuten sää tai ympäristö, vaikuttavat suoritukseen?
Tilannekuvasta muodostunutta tavoitetta vasten kutsutaan seuraava peli eli päätetään pelikuvio, joka kerrotaan kaikille kokouksessa eli huddlessa. Huddle itsessään on toiminut mallina työelämän monelle aamupalaverille. Huddlen jälkeen pelaajat ottavat tehtävien mukaiset paikkansa aloitusmuodostelmassa ja kommunikoivat vielä toisilleen viime hetken muutokset sovituilla koodeilla ja käsimerkeillä – näin jokainen voi keskittyä omaan suoritukseen tietäen samalla, että muutkin hoitavat osansa.
Ylläolevaa rutiinia, skenaarioita ja viestintää harjoitellaan uudestaan ja uudestaan, kunnes niistä tulee automaatio.
Systemaattinen ja säännöllinen tilannekuvan muodostus, yhteisen toimintatavan sopiminen (”pelin kutsuminen” huddlessa eli kuka tekee mitä) ja tämän aukoton kommunikointi ja ymmärryksen varmentaminen. Ja kaiken tämän harjoittelu tasolle, joka kestää sisäiset ja ulkoiset paineet.
Tätä on tiimityö. Yhteinen tavoite ja yhteinen ymmärrys siitä, mitä tehdään ja kuinka edetään. Selkeät roolit ja samalla ajatus siitä, että tarvittaessa voi antaa itse enemmän, jotta kaveri onnistuu ja yhteinen päämäärä saavutetaan.
Homman juju on siinä, että näin voidaan tehdä myös meidän työpaikoilla – ihan päivittäisessä arjessa.
