Jatkuvan parantamisen kuolemanlaakso

Myöhäisteinini kutsui minua taannoin boomeriksi. Kaikille meille ei-milleniaaleille tiedoksi, että nimitys tarkoittaa oikeammin baby boomeria, joka viittaa 1946 – 1964 syntyneisiin, kun milleniaalit taas ovat 80-luvun puolivälissä tai sen jälkeen syntyneitä. Itse en ihan osu kumpaakaan vuosijaksoon, mutta teinin ok boomer on hivenen halventava letkautus suurille ikäluokille, joiden koetaan pettäneen odotukset suhtautumisessa vaikka ilmastonmuutoksen torjuntaan, epätasa-arvoon tai tuloerojen vähentämiseen.

Voi hyvin olla, että ilmastonmuutos ei emotionaalisesti tunnu yhtä omakohtaiselta kuin vaikka oma ahdistukseni ydinsodan tai ydinräjähdyksen pelossa 1980-luvun lopulla. Koska olen aina ollut taipuvainen toimintaan nopeahkon tilanteen analysoinnin jälkeen, seurauksena oli senaikainen pasifismiin kohdentuva aktivismi. Toimintamuotoina hengailu samanhenkisten nuorten kanssa, kaikkea muuta kuin objektiivinen analysointi maailmanpolitiikasta sekä muutama nolottava marssi iskulauseita huudellen. Aika pian aloin kuitenkin ajatella, että täytyy olla jokin parempi tapa parantaa maailmaa, sen asioita tai ihmisiä.

Jatkuva parantaminen, japanin kielellä kaizen, viittaa ihmisten kykyyn ja haluun tehdä asioita aina hieman älykkäämmin ja taitavammin. Alun perin Toyotan tehtaalta lähtenyt prosessien parantaminen, eli lean, on sittemmin levinnyt maailmaan kuin uskonto ikään. Kysymys ei ole mistään yhden asian tai poppakonstin ihmeestä, vaan tavasta tarkastella maailmaa ja eritoten työelämää aina uusin silmin. Missä voisi tehdä paremmin? Miten välttää hukkaamasta aikaa ja energiaa? Miten työ sujuu jouhevimmin, tuottaa tulosta ja samalla merkityksellisyyttä? Kysymys on siis Lean-filosofiasta, jonka nimeen nyt vannotaan muullakin kuin sarjatuotantoa tehtailevissa tuotantolaitoksissa.

Tähän jatkuvan parantamisen ja avoimina roikkuvien työelämäkysymysten hunaja-ansaan lentää yksi jos toinenkin organisaatio. Mehiläisenä häärivät konsulttibisneksen kauhistus – yli-innokkaat myyjät, jotka lupaavat yhden pysähdyksen taktiikalla varman voiton kiristyvässä kilpailussa. Mistä tahansa tuotteesta voi tietenkin tulla juuri sinun organisaatiosi pelastus! Edellytyksenä kuitenkin on, että ostat kyseisestä konsultti- (tai konsulentti, niin kuin entinen esimieheni happamasti totesi) firmalta lisenssin ja siihen liittyvää koulutusta, no, määrättömän ajan.

Kyynisyysestä ulosannista huolimatta uskon, että lean-filosofia on äärimmäisen hyödyllinen ajattelumallin muutos. Lean-valmennukseen osallistuminen erittäin kannatettavaa. Mutta se, että sitä tai mitä tahansa muuta tarjotaan sellaisenaan organisaation pelastuksena tai tuottavuushypyn doping-aineena, on vähintäänkin arveluttavaa. Yksikään teoria tai konsti ei poista sitä tosiasiaa, että maailmaa, työelämää, perhe-elämää tai ilmastoa parannetaan tekemällä arjessa muutoksia, jotka ovat juuri tuohon tilanteeseen ja organisaatioon sopivia, riittävän konkreettisia ja mitattavia sekä sopivasti erilaisia. Organisaatiotasolla rakentuneita siksi, että yksin asioiden muuttaminen on hankalaa, ja muutenkin elämme aina vuorovaikutuksessa – silloinkin kun elämme yksin tai työskentelemme yksin. Konkreettisia ja mitattavia siksi, että vain saavutettu edistys motivoi, ja mistä tiedämme saavuttaneemme, jos emme ole mitanneet lähtötasoa ja määritelleet suuntaa?

Sopivasti erilaisia siksi, että samanlainen ei tuota erilaista lopputulosta ja liian erilainen on uhkaavaa ja se hylätään sen vuoksi.

Meidän vastauksemme on jatkuvan parantamisen haastamien (ja toisinaan uuvuttamien) työyhteisön keskellä ovat valmennukset, joiden toivomme tuovan kahden päivän myyntivalmennushypetyksen sijaan pysyviä ajattelu- ja vuorovaikutustavan muutoksia sinulle ja organisaatioosi. Emme julista, opeta tai saarnaa, mutta toimimme moderneina työelämätiedon välittäjinä ja innostajina. Mutta vain, jos niin päätät ja tahdot. Leanista olemme tehneet kauppatieteilijän, business coachin ja palvelumuotoilijan next generation – version, jossa yhdistelemme monta hyvänä pitämäämme viitekehystä kauniiksi kokonaisuudeksi. Samoin tuottamassamme hyvinvointivalmennuksessa ei mitata pelkkää takareisien kireyttä tai opetella hengittämään, vaan otetaan haltuun itsensä johtaminen koko kauneudessaan. Takaan, että jos teinini olisi valmennuksessamme, hän ei kutsuisi minua enää boomeriksi!

Mirva Maine

Toimitusjohtaja, perheterapeutti, työnohjaaja, coach